Haastattelussa KTM Sari Baldauf

Haastattelussa KTM Sari Baldauf

Mustien joutsenten maailma haastaa johtajat luovuuteen, tuntemattoman jäsentämiseen ja luottamuksellisen yhteistyön rakentamiseen

Maailmassa myllertävät suuren muutokset, megatrendit jyräävät kehitystä. On vaikea ennustaa, mihin kaikki johtaa, ja mustat joutsenet ovat vallitsevaa todellisuutta. Tämä merkitsee perustavaa laatua olevia tosiasioita myös Suomelle ja suomalaisille yrityksille. Epävarmuuden sävyttämässä ilmapiirissä KTM Sari Baldauf haluaa nostaa esiin hyvän johtamisen avainasioita. Hän kantaa huolta suomalaisten henkisestä lamaantumisesta ja jopa kyynisyydestä tietäen, että juuri nyt olisi aika sytyttää liekki, joka ajaa yksilöitä, yrityksiä ja valtiota eteenpäin. 

– Juuri nyt me suomalaiset olemme kovin sisäänpäin kääntyneitä. Parinkymmenen vuoden takainen innostus globalisaatioon on koko Euroopan taloudellisen epävarmuuden myötä lieventynyt. Lisäksi kasvavilla markkinoilla kilpailu on oleellisesti kiristynyt, koska niillä alkaa jo monilla aloilla olla omia varteenotettavia yrityksiä. Työpaikkojen vähenemisen myötä meillä kasvaa kielteinen asenne kansainväliseen liiketoimintaan ja monet haaveilevat epärealistisesti paluusta lintukotoon. Nyt on suunnan hakemisen paikka, Baldauf toteaa.

Luovuus on kuin uusi lukutaito

– Koulutus on ihan fundamentaalisen tärkeä asia. Siitä huolimatta, että olemme toistaiseksi menestyneet hyvin kansainvälisessä vertailussa, meidän tulisi haastaa itsemme ja ottaa koulutusjärjestelmämme kriittisen tarkasteluun.

Baldaufin mielestä järjestelmämme on hyvä opettamaan asiasisältöjä, mutta se ei opeta tarpeeksi luovuutta ja kykyä hahmottaa ongelmia.

– Kun joku ensin määrittelee ratkaistavan ongelman, meillä on osaaminen ja työkalut lähteä sitä ratkomaan. Murroksessa olevassa maailmassa kuitenkin täytyisi itse osata havaita ongelmista avautuvia tilaisuuksia, mahdollisuuksia tehdä asioita toisin. Eli tehdä itse ongelmanmäärittely.

Baldauf näkee, että koulutuksessa voitaisiin parantaa myös opiskelijoiden debattitaitoja ja rakentaa heille vielä enemmän mahdollisuuksia todelliseen yhteyteen yritysmaailman ja muun käytännön työn kanssa niin, että valmistumisen jälkeen oltaisiin heti kiinni todellisuudessa.

– Luovuus ja sen opettaminen pitäisi nyt nähdä samantasoisena asiana kuin lukutaito. Se on tulevaisuuden perusedellytyksiä.

Elinkaariajattelua entistä enemmän myös strategioihin

Toinen asia, johon Sari Baldauf haluaa kiinnittää entistä enemmän huomiota on elinkaariajattelu.

–  Osaamme hahmottaa elinkaaren hyvin esimerkiksi uusien tuotteiden lanseerauksen yhteydessä. Voisimme kuitenkin kytkeä elinkaariajattelua entistä laajemmin myös yritysten bisnesportfolioihin ja niihin liittyviä strategioihin. Tämä pätee myös valtiollisella tasolla.

Suomi nostettiin sotien jälkeen nousuun peräänantamattomalla työllä ja valtavalla tekemisen meiningillä. Vastaavalla innolla siirryimme myös hi-tech -aikaan 1990-luvulla.

– Me olemme olleet Pohjolan ihme talouden,  koulutuksen ja osaamisen kehityksessä, mutta nyt kasvun tasaannuttua olemme jämähtäneet paikoillemme ja lepäämme vähän liiankin paljon laakereillamme.

Nyt tarvitaan uusia alkuja, elinkaaren alkuvaiheen ideat pitäisi saada kuilun yli kasvuun. Maailman nousevilla talouksilla on tällä hetkellä valtava into ja jano kasvaa. Väestön ikärakenne on niissä myös kasvun kannalta suotuisampi kuin kypsemmillä markkinoilla.

– Aasiassa työtä tehdään juoksujalkaa ja tarpeen vaatiessa työpöydän kupeesta löytyy petipaikka yöpymistä varten. En tarkoita, että tämä olisi mikään tavoitetila, mutta se on vallitseva tosiasia, joka vaikuttaa joka päivä yritystemme kohtaamassa kilpailussa.

Luottamus takaisin kunniaan

Epävarmassa maailmassa verkostoitumisen aikakaudella luottamus on kantava voima. Suomalaisille juuri luottamus on perinteisesti ollut suuri sosiaalinen pääoma, mutta Baldauf näkee ilmassa muutoksen merkkejä.

– Me emme saa nyt antaa luottamuksen rapautua. Kun verkostoituminen on hallitseva työskentelytapa, voi luottamuksen ilmapiirissä syntyä suuria asioita innovatiivisesti ja joustavasti. Jos luottamus on kunnossa, ei tarvita satasivuisia sopimuksia, joiden taakse suojautua. Tämä lisää suoraan yritystemme ketteryyttä muuttuvissa markkinatilanteissa.

– Luottamuksen ja yhdessä tekemisen ilmapiiri on myös täysin välttämätöntä Suomi-tasolla niin työmarkkinaosapuolten kesken kuin politiikassa. Meillä on nyt aivan liikaa kyynisyyttä, muiden kunnioituksen puutetta ja eripuraa jokaisesta asiasta.

Luottamuksen rakentaminen on myös erinomainen tapa johtaa yritystoimintaa.

 Luomalla selkeän kuvan kokonaistilanteesta ja määrittämällä yhteisen suunnan, hyvä johtaja voi pitää joukkueensa liikkeessä. Tällaisessa johtamiskulttuurissa synny lasikattoja tai muita esteitä, vaan yhteisön jäsenet kannustavat aidosti toisiaan kasvamaan ja yrittämään.

 Itsensä johtaminen on yhtä tärkeää kuin asioiden tai muiden ihmisten johtaminen 

Baldauf uskoo, että jos ei pysty johtamaan itseään, ei pysty johtamaan myöskään muita. Tietty vakaus ja sisäinen tasapaino ovat hyvän johtajan perusominaisuuksia.

– Kun löytää sisältään oman innostuksen lähteen, löytää myös tavan pitää itsensä energisenä. Siitä saa voimia ja pystyy tartuttamaan intoa myös ympäristöönsä.

Sari Baldaufista huokuu varmuus ja tasapaino. Hän ei salaa temperamenttiaan, mutta kova jätkä hän ei halua olla.

– Uskon autenttisuuteen. Rakennetut roolit ovat yleensä epäuskottavia. Ihmisellä on omat tunteet, temperamentti ja huumori. Niistä syntyy elämän maku myös työyhteisöissä. Välillä pitää pystyä olemaan luja. Vaikeisiin päätöksiin liittyy väistämättä myös inhimillistä tuskaa, joka johtajankin on hyvä työstää. Pettymyksiin liittyvä surutyö on tärkeää, eikä sitä pidä työelämässäkään haudata maton alle.

Erilaiset viitekehykset lisäävät ymmärrystä

Sari Baldauf seuraan kansainvälisessä hallitustyöskentelyssään kehitystä monien markkinoiden ja monien toimialojen näkökulmasta. Hän muistuttaa, että asioita on aina hyvä punnita erilaisten viitekehysten kautta ja erilaisten suodattimien läpi.

– Haastan itseni päivittäin katsomaan maailmaan erilaisten silmälasien kautta, näkemään myös asioiden positiivisen puolen ja olemaan suoralta kädeltä torjumatta tai tuomitsematta. Me kaikki tiedämme, miten vaikeaa näissä on onnistua aina.

– Isoja päätöksiä tehtäessä, pitäisi osata olla objektiivinen. Omat mieltymykset on syytä laittaa taka-alalle ja kuunnella asiantuntijoita eri näkökulmista. Omaa visiota ja intuitiota ei kuitenkaan saa haudata, Baldauf painottaa.

– Toivoisin, että me suomalaiset nyt haluaisimme unohtaa kyynisyyden, alkaisimme taas intoa täynnä uskoa mahdollisuuksiimme ja ryhtyisimme tekemään töitä niiden mahdollisuuksien realisoimiseksi, yksi kerrallaan.

Teksti: Marja Bruun, vaikuttajaverkosto WoManin viestintävastaava

Vastaa

Your email address will not be published.