Haastattelussa Minna Parikka: Ura oman lestin mukaan

Haastattelussa Minna Parikka: Ura oman lestin mukaan

Muotisuunnittelija Minna Parikalla on ollut teini-ikäisestä asti suuri unelma: kasvattaa omasta yrityksestä kansainvälinen ja laajasti tunnettu kenkämerkki. Mentorin tuki olisi hänelle lämpimästi tervetullutta, mutta sopivat osaajat ovat harvassa.

– Mielipiteitä oli käsittämättömän paljon. Jokainen tiesi minua paremmin, mitä minun pitäisi tehdä, Minna Parikka muistelee yrittäjyytensä alkuaikoja.

Seitsemän vuoden aikana neuvojien määrä on vähentynyt, eikä ihme: vastoin kaikkia ennakkoluuloja 32-vuotias helsinkiläinen on raivannut tiensä Suomen kansainvälisestikin tunnetuimmaksi kenkä- ja asustesuunnittelijaksi, jonka luomuksia myydään jo 20 maassa.

Ravisuttavia lauseita 

Kun Parikka oli teini-ikäinen, hänen siskonsa kirjoitti lehtijutun kenkäsuunnittelija Andrea Pfisteristä. Sen lukeminen mullisti pikkusiskon maailman, sillä hän oivalsi, että kenkäsuunnittelukin voi olla ammatti. 19-vuotiaana hän pakkasi laukkunsa ja lähti Englantiin opiskelemaan alaa.

Vaikka lähtiessä paluumuutto tuntui lähes mahdottomalta, koti-ikävä toi Parikan takaisin Helsinkiin 25-vuotiaana vuonna 2005. Paluun jälkeen hän teki hetken stylistin töitä, mutta ala ei tuntunut omalta.

– Ajattelin, että nyt on kokeiltava, lähtisivätkö oma yritys ja merkki liikkeelle. Suurin haaveenihan oli ollut, että jonakin päivänä pistän sellaiset pystyyn.

Suunnittelijan omaa nimeä kantava kenkäbrändi syntyi vielä samana vuonna, ja esikoismallisto tuli myyntiin syksyllä 2006. Kolmen ensimmäisen vuoden ajan Parikka hoiti yksin koko yritystoiminnan.

– Olin silloin nuori, innokas ja täynnä toivoa ja halusin tehdä sen kaiken. On kuitenkin hirveän vaikeaa kasvattaa merkkiä kovin isoksi, jos on ihan itsekseen.

Ensimmäiset työntekijät Minna Parikka Shoes palkkasi syksyllä 2008, kun Helsingin Bulevardin liike avasi ovensa.

Verkot kansainvälisillä vesillä

Parikalle on ollut alusta lähtien selvää, ettei Suomi riitä hänen kenkiensä markkina-alueeksi. Näkyvyyttä on hankittava etenkin ulkomailla, ja siinä hyvät verkostot ovat kullanarvoisia.

Suomessa verkostoituminen on Parikan mukaan helppoa, koska kilpailu huomiosta on melko vähäistä. Kenelle tahansa voi soittaa tai lähettää sähköpostia, ja viestiin saa yleensä myös vastauksen.

– Ulkomailla on vaikeampaa, sillä todella tärkeässä asemassa olevat ja maailmanlaajuisesti tunnetut henkilöt ovat monilla aloilla kutakuinkin jumalia. Ja sisäänostajat ne vasta jumalia ovatkin! On todella kovan työn takana päästä näyttämään mallistoa tai saada heidät edes puhelimen päähän.

Parhaaksi kontakointikeinoksi ovat osoittautuneet matkat.

– Ikinä ei tiedä, keitä niiden aikana tapaa. Esimerkiksi messuilla tai ihan vain suurkaupungeissa ulkona käydessä voi törmätä hyvin tärkeisiin ihmisiin. En pidä kokkareilta toiseen juoksemisesta enkä jaksa aina edustaa, mutta jos haluan verkostoitua, olen siinä aika hyvä, Parikka toteaa.

Bisnesmentorin paikka auki

Parikka kertoo tehneensä työssään aina sitä, mikä on tuntunut kulloinkin hyvältä ja oikealta. Mentoria hänellä ei ole ollut koskaan, vaikka yleisissä bisnestaidoissa opastava konkari olisikin ollut tervetullut tuki varsinkin alkuvuosien tiukoissa tilanteissa.

Kansainvälisen muodin nykykuviot hallitsevia mentorikandidaatteja ei ole tullut toistaiseksi esille.

– En osaa oikein kuvitella, että Suomesta löytyisikään muotibisneksessä toimivaa henkilöä, jolla olisi kaipaamaani tietoa ja lisäksi aikaa ja halua mentoroida. ”Vanhan koulukunnan vaatebisneksen” edustajilla tieto on jo vanhentunutta.

Tällä hetkellä Parikka työllistää itsensä lisäksi kolme täysipäiväistä ja kaksi osa-aikaista työntekijää. Kahden sesongin hengästyttävässä vuosirytmissä olisi hänen mukaansa tekemistä useammallekin käsiparille. Omia työtuntejaan hän ei laske.

– Kenelle minä niitä laskisin? Ehkä työn ja vapaa-ajan välille pitäisi tehdä enemmän eroa, mutta se on vaikeaa. Tämä on elämäntapani ja elämäntyöni.

Rajoja rikkova suorasuu

Parikka on kertonut ihailevansa vahvoja naishahmoja, jotka vähät välittävät siitä, mitä muut heistä ajattelevat.

Hän väläytti ihanteidensa mukaista asennetta jo ensimmäisessä kenkäsuunnittelijan työssään, italialaisessa kenkäyrityksessä, jonka kaikki päättävässä asemassa olevat olivat miehiä. Ala on miesvaltainen, eikä suomalaisnaisen sanavalmiutta nielty aivan pureksimatta.

– He eivät yhtään pitäneet siitä, että minulla oli niin paljon mielipiteitä. Silloin tunsin, että on ehkä hieman haitaksi, että olin nuori nainen, joka ei pystynyt vain istumaan, piirtämään ja näyttämään nätiltä, hän naurahtaa.

Muuten hän ei koe naiseudesta olleen uralla sen enempää hyötyä kuin haittaakaan.

– Tyylini on varmasti vähän erilainen, mutta en usko, että sukupuolella on tässä työssä loppujen lopuksi väliä.

Kolme askelta eteen ja kaksi taakse

Asustesuunnittelupalkintoja, tuplaplatinalevyn suunnitteleminen Lady Gagalle, nuorten kasvuyrittäjien kilpailun toinen palkinto.

Minna Parikan ura näyttää huippuhetkien johdonmukaiselta sarjalta, mutta hänen itsensä on vaikea nostaa tiettyjä hetkiä ylitse muiden. Työn perusaskelkuvio kun on kolme askelta eteen ja kaksi taakse.

– Koko ajan tapahtuu valtavasti hyviä asioita, mutta koko ajan on myös ratkottava ongelmia. Minulle onnistumista on ihan se jokapäiväinen työ, joka vie asioita pikkuhiljaa eteenpäin ja lähemmäs unelmaani, eli sitä, että Minna Parikka olisi kansainvälisesti oikeasti tunnettu kenkämerkki, jolla on laaja ja laadukas kansainvälinen tavaratalojakelu. Sen toteutuminen on vielä tosi kaukana.

Yksi viime kuukausien merkkipaaluista oli kuitenkin Minna Parikka Universum -liikkeen avaaminen marraskuussa Helsingin Aleksanterinkadulle.

– Uusi liike on tosi iso ja tärkeä juttu. Se vastaa brändin nykyisyyttä, kun taas edellinen liike oli ehkä enemmän menneisyyttä, sitä, mitä Minna Parikka oli alkuvaiheessa. Uusi liiketila on myös hyvä ponnahduslauta, sillä se inspiroi uusiin malleihin ja uuteen tyyliin.

Ulkopuolisen on mahdotonta arvata, mitä inspiraatio tuo mukanaan. Joka tapauksessa tie maailmanmaineeseen vaikuttaa avautuvan suomalaislupauksen edessä nyt ihanteellisen leveänä.

– Elämässäni ei ole tällä hetkellä mitään henkilökohtaisia esteitä, jotka jarruttaisivat asioiden kulkua. Olen aika vapaa tekemään sitä, mitä haluan ja mihin yritykseni resurssit vain riittävät, hän iloitsee.

Teksti: Johanna Ruhanen, Vaikuttajaverkosto WoManin viestintävastaava

Vastaa

Your email address will not be published.