Marraskuun jäsenillassa aiheena työelämän tulevaisuus

Marraskuun jäsenillassa aiheena työelämän tulevaisuus

Vietimme marraskuisen jäsenillan Aalto EE:llä kuulemassa Pekka Mattilaa ja Riitta Lumme-Tuomalaa ajankohtaisesta ja erittäin mielenkiintoisesta aiheesta, tulevaisuuden työelämästä kaikkine haasteineen ja mahdollisuuksineen. Ilta oli WoManin strategian mukaista toimintaa parhaimmillaan: viihtymistä, verkostoitumista sekä raudanlujaa asiaa hyviltä puhujilta. Alla kooste illan esityksistä.

Uran uusi määritelmä

Työelämä muuttuu ja samalla myös vaatimukset työntekijää kohtaan ovat muuttuneet. Odotukset nousevat koko ajan ja myös johtajilta vaaditaan enemmän. Nykyisin johtaja ei kerro kuinka hän johtaa, vaan työntekijät kertovat kuinka he haluavat tulla johdetuksi. Aiempi lupaus molemminpuolisesta ”helppohoitoisuudesta” eli pitkästä urasta pienin vaatimuksin on rikkoutunut jo 20 vuotta sitten. Asiat muuttuvat, sillä maailma muuttuu.

Nykyään puhutaan paljon siitä, että töitä on katoamaisillaan. Ehkä ei pitäisi edes ajatella, että ammatit ovat tai eivät ole, vaan että ammatteja on koko ajan tuloillaan ja meneillään. Ajatus herättää silti huolta. Sanotaan, että yli 70:n % todennäköisyydellä 35 % Suomen työpaikoista tulee katoamaan. Yhtenä syynä on tekoälyn tuoma muutos: esim.  Royal Bank of Scotland antoi potkut 500:lle pankkiirille, koska tekoäly teki heidän työpanoksestaan tarpeettoman. Vaikka usein ajatellaan, että automatisaatio iskee pahiten suorittaviin työtehtäviin, tekoälyn kehittymisen myötä on alkanut myös valkokaulustöiden luova tuho, joka koskee nimenomaan toimihenkilöitä, esimiehiä sekä keskijohtoa.

Vaikka muutos hermostuttaa, useissa asioissa on muuttumisen varaa: monet työelämämme käytänteistä ovat jäänteitä agraari-yhteiskunnasta. Esim. työpaikalle aikaisin saapuvan ajatellaan olevan ahkerampi sekä tuottavampi kuin myöhemmin saapuvan. Tutkimusten mukaan aiemmin saapuva saa mm. varmemmin palkankorotuksen, vaikka todisteita aikaisen saapumisen korrelaatiosta tuottavuuteen ei ole. Myös monet vanhat työelämän hyveet (esim. pilkuntarkka sääntöjen noudattaminen) ovatkin nykypäivän, omaa ajattelua korostavan työelämän paheita.

Mitä tulevaisuus sitten tuo tullessaan? Mitä tulevaisuuden työelämässä menestyminen vaatii? Kukaan ei voi täysin tietää mutta tiettyjä suuntauksia on nähtävissä: tulevaisuudessa tarve teknisen osaamisen ja sosiaalisen osaamisen yhdistelmälle tulee nousemaan. Työntekijän tulee omata yhteistyötaitoja, vuorovaikutustaitoja, oppimaan oppimista ja olla joustava ja innostunut eli omata taito-kombinaatioita, mihin kone ei (ainakaan tässä vaiheessa) pysty. Työ ja aika/paikka –riippuvuussuhteen vähentymisestä tulee seuramaan johtamisen tarpeen kasvamista. Tulevaisuuden johtaja johtaa enemmän ja hallinnoi vähemmän. Hän keskittyy entistä enemmän metakyvykkäiden organisaatioiden rakentamiseen eli mm. muutoskyvykkyyden kannustamiseen.

Tulevaisuuden urapolku ei liiku vain eteenpäin ja ylöspäin, vaan uraan voidaan laskea liikkuminen mihin suuntaan vain. Suomessa ei perinteisesti ole kokemusta ”taaksepäin” menosta, vaan se on nähty epäonnistumisena. Työelämän uudet käytänteet voivat tarkoittaa työsuhteiden sijaan vapaampaa työllistymistä, ”vapaana agenttina” toimimista ja oman kompetenssin todentamista esim. portfolion tapaan. Vapaiden agenttien on rakennettava urapolkunsa eri tavalla kuin aiemmat sukupolvet. He määrittävät itsensä organisaatio-vapaasti eivätkä sitoudu yhteen paikkaan tai työtehtävään. Työ ja yksityiselämä nivotaan soljuvasti yhteen. Vapaa agentti saa vapautta mutta myös vastuuta. Kun annetaan lisää vapautta, poistetaan tekosyyt. Työura tulee olemaan entistä enemmän yksilön omissa käsissä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.